Avioerossa ”jaetaan” paitsi omaisuus myös lapset. Silloin sovittavaksi tulee kolme asiaa: lapsen huoltajuus, elatus ja tapaamisoikeus.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta säätää erotilanteissa lähtökohdaksi vanhempien yhteishuoltajuuden. Molemmat vanhemmat ovat avioerosta huolimatta lasten huoltajia, ellei erikseen toisin sovita tai käräjäoikeus jommankumman vaatimuksesta toisin määrää. Huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista. Huoltajuus ei riipu siitä, kenen luona lapsi asuu. Yhteishuoltajat päättävät asiat yhdessä, yksinhuoltaja yksin.

Lapsen huollon tarkoituksena on lain mukaan turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Myös muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita on vaalittava.

Lasten asuminen ja se miten lapset tapaavat vanhempiaan sovitaan vanhempien kesken. Yleisin tapa järjestää asuminen on nykyään vuoroviikkovanhemmuus, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Lähtökohta sopimiselle on lapsen etu – mikä on lapsen kannalta paras vaihtoehto. Kyseessä on lapsen oikeus tavata vanhempiaan, ei vanhemman oikeus.

Niin ikään lasten elatuksesta sovitaan. Lasten elatuksesta vastaavat molemmat vanhemmat, kumpikin tulojensa ja kykynsä mukaan. Lähtökohta tässäkin on sopimus, ja jos sopimukseen ei päästä, asian ratkaisee tuomioistuin. Sosiaalitoimi voi vahvistaa vanhempien tekemän sopimuksen.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on selvitettävä ja otettava huomioon lapsen omat toivomukset ja mielipide sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista.

Lapsen sukunimi ei vanhempien avioeron vuoksi muutu.