Edunvalvontavaltakirjoja tehdään nykyään paljon, ja se on hyvä. Helmikuun Lakimiesuutiset-lehdessä vanhuusasiavaltuutettu Päivi Topo toivoi kaikkien juristien kertovan ja muistuttavan ihmisiä edunvalvontavaltakirjasta. Siksipä kerron ja muistutan siitä nyt.
Edunvalvontavaltakirja on fiksu tapa järjestää asiansa sen varalta, jos itse sairastuu vakavasti.
Edunvalvontavaltakirjalla voimme valtuuttaa haluamamme henkilön huolehtimaan taloudellisista ym. asioistamme sen varalta, ettemme itse enää siihen pysty, esim. sairauden tai heikentyneen terveydentilan vuoksi. Jos testamentilla määräämme asioista kuolemamme varalta, edunvalvontavaltakirjalla määräämme asioista sairastumisemme varalta.
Valtuutuksen sisältö on valtuuttajan päätettävissä. Valtuutetun toimivalta voi kattaa sekä omaisuutta että henkilöä koskevien asioiden hoidon. Valtakirjasta on käytävä ilmi valtuuttaja ja valtuutettu, valtuuttamistarkoitus, asiat, joissa valtuutettu oikeutetaan edustamaan valtuuttajaa, sekä määräys, jonka mukaan valtuutus tulee voimaan siinä tapauksessa, että valtuuttaja tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan.
Kuten testamentille myös edunvalvontavaltakirjalle on laissa (Laki edunvalvontavaltuutuksesta) asetettu tiukat muotovaatimukset, joita tulee noudattaa. Valtakirja on tehtävä kirjallisesti ja allekirjoitettava kahden todistajan läsnä ollessa. Todistajien tulee tietää, että kyseessä on edunvalvontavaltuutusta varten tehtävä valtakirja, mutta valtakirjan sisältöä heidän ei tarvitse tietää.
Valtakirjan voimaantulo edellyttää DDV:n vahvistusta. Valtakirja voidaan rekisteröidä vasta sitten, kun sitä tarvitaan eli kun valtuuttajan terveydentila on sillä tavoin heikentynyt, ettei hän enää itse pysty asioitaan hoitamaan. Valtakirja kannattaa antaa valtuutetun säilytettäväksi, jotta tämä voi aikanaan toimittaa sen DVV:hen rekisteröitäväksi. Rekisteröinnin jälkeen valtuutetun on annettava DVV:lle luettelo valtuuttajan varoista ja veloista. Valtuutetun on myös pidettävä kirjaa valtuuttajan varoista ja veloista.
Edunvalvontavaltakirja on kevyempi ja helpompi tapa järjestää oma edunvalvonta kuin perinteisen edunvalvojan avulla. Valtuuttaja voi itse päättää, kuka hänen asioitaan hoitaa ja miten niitä hoidetaan. Edunvalvontavaltakirjassa valtuutetulle voidaan antaa oikeus suorittaa sellaisia tehtäviä valtuuttajan puolesta, joihin varsinainen edunvalvoja tarvitsisi DVV:n luvan, esimerkiksi omaisuuden myynti. Myös voidaan määrätä, ettei valtuutetun tarvitse tehdä vuositiliä.
Lakimies läsnä näissäkin asioissa,
Maiju Rihtniemi, p. 050 339 0484
Posted in Blogi