Avioliiton solmiminen tuo mukanaan tiettyjä oikeuksia, joista tärkein varmastikin on avio-oikeus. Avioliittolain mukaan kummallakin puolisoista on avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen. Tämä oikeus syntyy automaattisesti ja on voimassa koko avioliiton ajan, ellei sitä erikseen ole jollain tavoin suljettu pois. Avio-oikeus tarkoittaa oikeutta saada puolet puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta. Avio-oikeus on varsin vanhaa perua ajalta, jolloin omaisuus oli (yleensä) vain miehen nimissä ja talot ja maat periytyivät pojille. Tällöin oli tarve turvata myös ei-omistavan puolison oikeudet ja asema avioliiton päättyessä. Avio-oikeussäännöstöä ei ole muutettu, vaikka nykyisin omistaminen jakaantuukin tasapuolisesti miesten ja naisten kesken eikä sukupuoli enää omistamiseen vaikuta.

On tärkeää huomioida, että avio-oikeus ei kuitenkaan varsinaisesti merkitse mitään vielä avioliiton aikana. Omaisuus ei siis muutu yhteiseksi vain sillä, että mennään naimisiin. Nimiperiaatteen mukaisesti kumpikin pitää nimissään olevan omaisuuden ja tietyin poikkeuksin saa siitä vapaasti myös avioliiton aikana määrätä – myydä, vaihtaa tai lahjoittaa. Molemmat puolisot vastaavat myös omista veloistaan. Avio-oikeus saa siis merkityksensä vasta, kun avioliitto päättyy joko avioeroon tai toisen puolison kuolemaan. Avio-oikeus toteutetaan puolisoiden välillä tehtävässä osituksessa, jossa luetteloidaan ja arvostetaan puolisoiden yhteiset sekä kummankin henkilökohtaiset varat ja velat. Nettovarallisuus jaetaan laskennallisesti puoliksi, jolloin saadaan ns. avio-osa, ja enemmän omaisuutta osituksessa saava/pitävä maksaa vähemmän saavalle/omistavalle ns. tasinkoa siten, että molemmat saavat avio-osansa verran.

Mikäli ei omassa avioliitossaan halua noudattaa lainsäätäjän näkemystä avio-oikeudesta, on tehtävä avioehtosopimus. Avioehtosopimus on puolisoiden välinen sopimus siitä, mihin omaisuuteen toisella ei ole avio-oikeutta. Avioehtosopimus on nimensä mukaisesti kahdenvälinen sopimus – kumpikaan ei voi yksipuolisesti määrätä avio-oikeuden poissulkemisesta tai rajoittamisesta. Tämä on siis yhdessä mietittävä ja sovittava, mielellään asiantuntijan kanssa, sillä avioehtosopimuksen sisällölle on useita vaihtoehtoja. Avio-oikeuden ulkopuolelle määrättyä omaisuutta ei huomioida puolisoiden kesken tehtävässä osituksessa.

Avio-oikeus voidaan sulkea pois myös testamentissa tai lahjakirjassa, jolloin lahjan-/perinnönsaajan puolisoilla ei ole avio-oikeutta lahjoitettuun/perittyyn omaisuuteen.

On tärkeää huomioida, että avoliitossa avopuolisoilla ei ole avio-oikeuteen rinnastettavaa oikeutta toisen puolison omaisuuteen. Kun avoliitto päättyy, osapuolten omaisuus erotellaan, ja molemmat pitävät sen, minkä omistavat.

Näissä ja muissakin elämän tärkeissä asioissa apunasi,

Maiju Rihtniemi
lakimies
p. 050 339 0484