Avoliiton(kin) solmimishetkellä luonnollisesti ajatellaan, että avoliitto kestää läpi elämän. Ostetaan omaisuutta yhteisiin nimiin, rahat sekoittuvat, eikä aina niin mietitä, missä suhteissa omaisuus rahoitetaan tai maksetaan tai kenen nimiin se hankitaan, ”kun yhteistähän tämä kaikki kuitenkin on”. Ajatuksena on, että avoliitossa(kin) ollaan ja tehdään töitä yhteisen perheen ja talouden hyväksi.

Nimiperiaatteen mukaisesti omaisuus kuuluu sille, jonka nimissä se on. Omistusta ja omistusosuuksia kannattaa siis miettiä hetki siinä vaiheessa, kun omaisuutta hankitaan. Selkeintä olisi, että omistusosuudet vastaisivat rahoitusosuuksia.

Aina näin ei haluta. Halutaan ostaa esim. asunto-osake yhteisiin nimiin ja omistaa se puoliksi, vaikka sen rahoittamiseen osallistuttaisiinkin eri suuruisilla panoksilla. Tai esim. toisen puolison perintönä saama raha sijoitetaan yhteiseen asuntoon, jolloin yhteinen asuntolaina on pienempi ja perheen kulut siten pienemmät. Jos esim. asunto-osake omistetaan yhdessä, mutta puolisoiden rahapanokset ovat erisuuruiset, voidaan sopia, että tilanne tasataan mahdollisessa avoerotilanteessa.

Avopuolisot voivat tehdä keskenään sopimuksen avoeron varalta. Siinä sovitaan puolisoita sitovalla tavalla omaisuuden jaosta ja rahapanosten huomioimisesta sekä myös esimerkiksi avoliittolain mukaisen hyvityksen maksamisesta. Näin voidaan toteuttaa avoliiton henki yhteisestä taloudesta sekä varautua juridisesti sitovalla tavalla siihen, jos avoliitto päättyisikin avoeroon. Kuoleman varalta tällaista sopimusta ei voi tehdä, siihen ainoa pätevä keino on testamentti.