Äidistä tulee lapsen syntyessä tämän huoltaja. Aviomies on aviolapsen huoltaja avioliiton nojalla. Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen vanhemmat voivat sopia, että he ovat yhdessä lapsen huoltajia. Huoltaja vastaa siitä, että lapsen elinolosuhteet mahdollistavat hänen tasapainoisen kehityksensä. Huoltajalla on oikeus päättää lapsen henkilöön liittyvistä asioista kuten esim. lapsen nimestä, terveydenhuollosta, uskontokunnasta, asuinpaikasta ja koulutuksesta.

Lapsen holhoojan/edunvalvojan tehtävänä puolestaan on huolehtia lapsen omaisuudesta ja toimia lapsen edunvalvojana taloudellisissa asioissa. Jos lapsen vanhempi on lapsen huoltaja, on hän yleensä myös lapsen holhooja.

Jos lapsella ei ole vanhempia tai nämä eivät pysty pitämään huolta lapsesta, voidaan yksi tai useampia henkilöitä määrätä lapsen huoltajaksi tai holhoojaksi joko yksin tai yhdessä lapsen vanhempien kanssa. Asian ratkaisee tuomioistuin vanhemman tai holhousviranomaisten pyynnöstä.

Avioeron yhteydessä lain lähtökohta on yhteishuoltajuus. Elleivät vanhemmat toisin sovi, säilyy vanhemmilla yhteishuoltajuus avioeron jälkeenkin. Lapsi voi olla vanhempiensa yhteishuollossa siitäkin huolimatta, että hän asuu esim. vuoroviikoin molempien luona tai vain joka toinen viikonloppu toisen vanhemman luona. Asuminen/tapaamisoikeus ja huoltajuus ovat siis eri asioita.

Yhteishuoltajuuden vaihtoehto on yksinhuoltajuus. Yksinhuoltaja päättää yksin kaikista lasta koskevista asioista. Yksinhuoltajuudesta huolimatta lapsella on oikeus tavata myös toista vanhempaansa, eli sekään ei vaikuta asumiseen tai tapaamisoikeuteen.

Lähtökohtaisesti vanhemmat sopivat huoltajuudesta, kuten muistakin lapsen/lasten asioista. Kuntien lastenvalvojat neuvovat lapsen huoltajuuteen ja tapaamisoikeuteen liittyvissä asioissa sekä vahvistavat vanhempien tekemät sopimukset. Mikäli sopimukseen ei päästä, päättää asian käräjäoikeus jommankumman vanhemman hakemuksesta.