Suomessa kaikilla on lähtökohtaisesti oikeus päättää itseään koskevista asioista. Tehdä erilaisia sopimuksia, myydä ja ostaa jne. Tätä oikeutta voidaan vain lainsäädännöllä rajoittaa. Jokainen voi myös valtuuttaa toisen toimimaan puolestaan tietyissä asioissa.

Perhe- ja perintöoikeudellisissa asioissa itsemääräämisoikeus on lähes rajoittamaton – jokainen päättää itse, tekeekö ja minkälaisen testamentin, meneekö naimisiin tai eroaako, tekeekö ja minkälaisen avioehtosopimuksen, haluaako määrätä asioistaan edunvalvontavaltakirjalla jne. Ketään ei voi näihin toimiin pakottaa, muutoin sopimus/määräys ei ole sitova, eikä näitä voi toinen toisen puolesta edes valtakirjalla tehdä.

Itsemääräämisoikeus kapenee, jos henkilölle määrätään edunvalvoja. Edunvalvoja määrätään tilanteessa, jossa henkilö ei enää itse pysty hoitamaan omia taloudellisia asioitaan ja näiden hoitaminen sen vuoksi vaarantuu. Edunvalvojan nimittää hakemuksesta Digi- ja väestötietovirasto. Läheinen voi tehdä Digi- ja väestötietovirastolle ilmoituksen edunvalvonnan tarpeessa ilmeisesti olevasta henkilöstä. Sen jälkeen DVV tutkii asian ja tarvittaessa nimittää edunvalvojan. Vaihtoehto edunvalvojalle on edunvalvontavaltuutus.

Tämän jälkeen kaikki asiakirjat edunvalvottavan puolesta laatii edunvalvoja / edunvalvontavaltuutettu. Edunvalvoja ei kuitenkaan voi tehdä päämiehensä puolesta testamenttia tai avioehtosopimusta tai päättää naimisiinmenosta tai avioerosta. Sen sijaan osituksen tai perinnönjakosopimuksen edunvalvoja voi päämiehensä puolesta (DVV:n luvalla) tehdä.

Testamentti, avioehtosopimus ja edunvalvontavaltakirja ovat siis asiakirjoja, jotka jokainen tekee itse ja joiden tekeminen on mahdollista niin kauan kuin on kykenevä ymmärtämään näiden asioiden merkityksen.