Edunvalvonta tarkoittaa henkilön taloudellisten asioiden hoitamista.

Edunvalvonnan voi järjestää kahdella tavalla: edunvalvonnan tarpeessa olevalle henkilölle voidaan määrätä edunvalvoja tai hän voi itse etukäteen laatia edunvalvontavaltakirjan, jolla valtuuttaa toisen henkilön huolehtimaan asioistaan sitten, kun itse ei enää siihen pysty.

Näissä tavoissa on eroja.

Näistä jälkimmäinen, edunvalvontavaltakirja eli edunvalvontavaltuutus, on ns. perinteistä edunvalvojaa kevyempi ja joustavampi tapa.

Edunvalvontavaltakirjalla henkilö voi valtuuttaa toisen henkilön edustamaan itseään sekä taloudellisissa että henkilöään koskevissa asioissa. Voi siis itse päättää, kenet haluaa hoitamaan omia asioitaan, sekä ohjeistaa miten niitä tulee hoitaa.

Edunvalvontavaltakirjassa valtuuttaja voi itse määritellä, pitääkö valtuutetun antaa määräajoin tili viranomaiselle, kun taas edunvalvojalla on vuosittainen tilintekovelvollisuus.

Edunvalvontavaltakirjassa valtuutetulle voidaan antaa oikeus pieniin, tavanomaisiin merkkipäivälahjoihin, kun taas edunvalvoja ei edes holhousviranomaisen luvalla saa lahjoittaa päämiehensä omaisuutta.

Edunvalvojan palkkiosta säädetään asetuksella, edunvalvontavaltakirjassa voi palkkion määritellä haluamansa suuruiseksi.

Edunvalvoja tarvitsee holhousviranomaisen luvan erinäisiin oikeustoimiin päämiehen puolesta, edunvalvontavaltuutettu sen sijaan ei tarvitse.

Edunvalvontavaltakirja tulee voimaan, kun holhousviranomainen on sen hakemuksesta vahvistanut. Käsittelyaika n. 3 kk. Edunvalvojan puolestaan nimittää käräjäoikeus. Käsittelyaika n. 6 kk.

Tämä asia kannattaa siis omalta osaltaan pohtia. Tarvittaessa olen apunasi.